Talomme on suunniteltu rakennettavaksi olkipaalista. Olki on materiaalina ilmainen tai lähes ilmainen, sillä se on nykyään viljelijöille roskaa, koska eläinten kuivikkeina käytetään turvetta tai muita materiaaleja olkea enemmän. Siispä kyselimme tilamme lähellä viljeleviltä ihmisiltä, josko heidän olkensa olisi mahdollista paalata meidän tarpeisiimme.Löysimmekin melko nopeasti erään mukavan naapurinmiehen, jonka pelloillaä kasvoi ohraa ja kauraa eikä hän itse tarvinnut olkea mihinkään, sillä seuraavana vuotena peltoon olisi tulossa heinää, jonka alla ei voi olla olkisänkeä ja hän olisikin oljet kärrännyt metsänreunaan mätänemään.
Oljet olivat siis tiedossa, seuraavana ongelmana oli, että nykyisin paalataan enemmän suurpaaleja, siis niitä ympyrän muotoisia monen sadan kilon painoisia möhkäleitä, joita ei voi kuvitellakaan käyttävänsä rakentamisessa. Me tarvitsisimme pientä kanttipaalia, jota käytetään edelleen mm. hevosten kuivaheinän paalina. Kanttipaalaimia löytyi kyllä useita, mutta ne olivat olleet vuosia käyttämättöminä, eikä meillä ollut resursseja korjata paalainta niin nopealla aikataululla. Onneksi hän, keneltä saamme oljet, osasi suositella pariakin miestä, jotka kenties pääsisivät paalaamaan meille muutaman paalin. Heistä toiselle aikataulu sopikin ja löimme päivät lukkoon ja toivoimme poutasäätä. Sateella paalattu olki homehtuu varmasti, eikä sovellu rakentamiseen.
Poutasäätä riitti pariksi viikoksi, jolloin olki ehti kuivua elokuun sateiden jäljiltä paalattavaan kuntoon. Paalausavuksi Ipe sai veljensä ja tämän vaimon, minä hoidin kaikkien lapsia kotona. Hoidettavana oli siis yksi puolivuotias, yksi kymmenkuinen ja yksi 2,5 vuotias. Hulinaa ja vilskettä riitti minullakin koko päiväksi. Tein paalaajille myös evääksi pienen puolukkakakun ja pastasalaattia, jotta he jaksavat paiskia töitä koko päivän.
Paalikuormaa traktorin peräkärryllä
Oljet meille luvannut naapuri lainasi myös ystävällisesti myös traktorin ja peräkärryn, jotta saimme paalit tilallemme ja varastoon. Traktorikuskia vaihdettiin aina heittelijöiden väsähtäessä ja kaikki paalit saatiinkin turvallisesti navetan ja rakoliiterin suojiin. On pakko olla kiitollinen kaikesta avusta jota sekä tutut ja tuntemattomat tarjosivat meille paalauksen onnistumiseksi.
-Ansku
