Aiemminkin on jo tullut mainittua, että pyrimme kohtuu korkeaan omavaraisuusasteeseen ruoan suhteen. Tässä olennaista osaa näyttelevät monivuotiset hyötykasvit, siis hedelmäpuut, marjapensaat, maustekasvit ynnä muut. Kasvuvyöhykkeenä III antaa paljon mahdollisuuksia, mutta rajoittaa myös jonkin verran. Tontilla valmiina on jo hyvin menestyvä raparperi ja humala. Pari karviaispensastakin löytyy, mutta ne ovat tainneet jo parhaat päivänsä nähdä, eivät siis tuota enää satoa ja vaatisivat vähintäänkin massiivisen huollon tuottaakseen säällisesti. Lisäksi entinen omistaja on keskittänyt tuhovimmaansa eniten juuri kyseisten pensaiden alueelle, eli maaperä on täynnä pientä vaarallista silppua. Tavoitteena olisi saada ensi keväänä (2015) hedelmäpuut maahan, jotta niistä saisi satoa mahdollisimman pian.
Tahdomme luonnollisestikin omenapuita, niistä lisää erillisessä postauksessa. Omenatarhastamme tulee suurehko yhden perheen tarpeiksi, mutta luotan että löydämme apua omenoiden käyttöön. Muista hedelmäpuista tahdomme tontillemme kasvamaan päärynöitä, sillä mies ja lapset ovat hulluina pääryniin, itse en niistä juurikaan perusta. Luumuja tahtoisin useampaa erilaista, niin keltaisia kuin sinisiäkin. Kirsikoista valitsemme makean version, sillä kirpeät eivät ole mieleeni. Hedelmäpuita yhdistää kasvin pitkä ikä ja se, että kestää kenties useita vuosia, ennen kuin puu saavuttaa satoisuutensa huipun. Kaikista hedelmäpuista kerron lisää, kun olemme tehneet lopulliset lajivalinnat, sillä lajikkeiden väliset erot ovat suuria.
Karhunvatukka, kuva www.agrimarket.fi
Päätin jo kauan ennen sopivan tontin löytymistä, että tahdon karhunvatukkaa kasvamaan kotiini. Päätöstä tehdessä minulla ei kyllä ollut aavistustakaan siitä, millainen kasvi on kyseessä, tiesin vain marjan olevan mahtavan makuinen. Karhunvatukka on hieman vadelmaa muistuttava, mutta kypsänä väriltään lähes musta, köynnösmäisesti. Karhunvatukka pitää aurinkoisesta ja suojaisesta kasvupaikasta. Maa saa olla hieman hapanta, eli kalkitsemista tulee tehdä harkiten, jos tahtoo karhunvatukan menestyvän.Karhunvatukka on aiemmin menestynyt lähinnä I ja II vyöhykkeillä, mutta on jalostettu myös versio, joka menestyy jopa IV vyöhykkeellä. Esimerkiksi Sonja on pohjoisempana menestyvää ja aiemmin kypsyvää lajiketta. Olen ajatellut karhunvatukan kasvupaikaksi navetan päätyä, jossa se olisi helppo tukea kiipeämään seinää pitkin. Tosin pitää vielä miettiä, että kuka ne marjat sitten sieltä katonrajasta poimii, en ainakaan minä.
Kiviharkkoihin tehty polku mansikantaimista. Kuva http://retrohipmama.wordpress.com/2010/10/02/summer-garden-2010/
Mansikat kuuluvat kesään, eikä meilläkään aiota elää ilman mansikkamaata. Pinterest tarjosi mahtavan idean mansikantaimien istutustavasta ja aionkin kokeilla tuota johonkin pihapolun reunaan, katsotaan sitten, leviääkö mansikka iloisesti nurmikolle rönsyineen. Entisenä mansikanmyyjänä minulla on jonkinlainen kuva siitä, mitä mansikoita tahtoisin kasvattaa, sillä lajikkeissa on suuria makueroja. Omia suosikkejani ovat olleet Sonata ja Rumba, eikä Florencekaan ole hassumpi. Polka, joka on myydyimpiä lajikkeita, ei ole minusta kovin erityinen. Vanhat lajikkeet kuten Jonsok ja Senga Sengana olisivat mielenkiintoisia, sillä niitä ei juurikaan kaupallisessa viljelyssä näe, satoisuus kun ei niissä ole kovin kummoinen verrattuna esimerkiksi Polkaan. Mansikka on melkoisen helppo viljelyskasvi ja sitä kasvatetaankin lähes koko maassa pihakasvina. Usein mansikat istutetaan mustan mansikkamuovin koloihin, jolloin rikkaruohojen torjunta on helpompaa. Mansikka myös leviää tehokkaasti rönsyistä, muovi estää myös tätä, sekä pitää marjat puhtaampina, kuin jos ne olisivat suorassa maakosketuksessa. Meille tulee varmaan perinteisempikin mansikkamaa, mutta tahdon kokeilla tuota polunvarsi-istutusta, sillä se on ajatuksena aivan mielettömän mahtava. Enää tarvitsee löytää sopivat harkot…
Herukoita. Kuva: www.vastavalo.fi
Herukat kuuluvat suomalaisien lapsuusmuistoihin. Mummo/äiti/joku on aina keittänyt mehua herukoista ja sitä muistellaan lämmöllä ja rakkaudella. Itse en ole kovin innostunut puna- tai valkoherukoista, paitsi Mamman Marjapiirakan täytteenä, joten pitänee punaisia se pensas tai pari olla. Punaherukan haasteena on suojautuminen linnuilta, marjojen punainen väri kun houkuttelee lintuja maistiaisille. Musta- ja viherherukat sen sijaan ovat mielestäni oikein maukkaita ja herkullisia, niin suoraan pensaasta napsittuna kuin pakastettuna tai jalosteina. Mustaherukkalajikkeita on muutamia, mutta kaikki menestyvät hyvin vyöhykkeelle IV asti (osa jopa VII asti), joten kasvuvyöhyke ei rajoita tämän kasvin valintaa. Tätini joskus suositteli Morttia, sillä se oli hänellä ollut satoisa ja miellyttävä poimia. Herukoita voi istuttaa joko yksittäisinä pensaina, tai tehdä herukoista tuottavan piha-aidan. Veikkaisin, että aidassa jää osa sadosta poimimatta, mutta se ei lienekään oleellisinta aitaa tehdessä. Olisi kyllä mukava jos pihalla olisi pation ympärillä miellyttävän tuoksuinen herukka-aita. Ikävä kyllä se houkuttelisi luokseen niin paljon mehiläisiä, että pation käyttöaste saattaisi siitä kärsiä. Toki semmoisen herukka-aidan voisi johonkin kohti tehdä, olisi sitten ainakin reilusti marjoja saatavilla.
Lepaan Punainen. Kuva: http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=1120
Karviainen on myös yleinen viljelty marja. Yleensä sitä on joko keltaisena tai punaisena. Aiemmin on ollut myös karvaisia, pienimarjaisia lajikkeita, mutta ne ovat jo katoamassa pihoiltakin. Karviaisen marjat ovat suurehkot, raakana kirpeät ja kypsänä makeat. Karviaisista voi tehdä erilaisia hilloja ja säilykkeitä, saa niistä keittämällä irti mehuakin. Omasta mielestäni karviainen on parhaimmillaan tuoreena, sillä pakastaessa sen maun makeus tavallaan häviää, ja sokeriset hillot eivät ole perheessämme kovinkaan suosittuja. Tavoitteena onkin saada tilallemme kumpaakin karviaislaatua pari pensasta, jotta näitä ihania marjoja pääsee maistelemaan syksyisin.
Ruusunmarja Kuva: http://ruoka.fi/reseptit/ruusunmarja-omenahillo
Ehkä erikoisin hyötykasvi, joka tontillemme tulee, on kurtturuusu. Se on hankala vieraslaji, jonka hävittämiseksi ponnistellaan kuten lupiinin ja jättipalsaminkin hävittämiseksi. Erikoisen hyötykasvin siitä tekee se, että yleensä se mielletään koristekasviksi ja monet eivät hyödynnä ravinteikkaita marjoja. Ruusunmarja on yksi terveellisimmistä marjoista. Vaikean käytettävyytensä vuoksi se ei ole kovin käytetty, vaan pihat notkuvat satoisia pensaita. Me kuitenkin istutamme ruusut nimenomaan marjasadon toivossa. Ruusunmarjoja voi helpoiten jalostaa soseeksi ja hilloksi, mutta myös kuivaus onnistuu. Kurtturuusu on melko satoisa ruusu, ja siksi se onkin pääasiallinen viljelykohteemme. Monet muut ruusut ovat näyttävämpiä ja vähemmän haitallisia luontoon päästyään.
Tilallamme kasvaa jo villinä paljon vadelmaa, muun muassa maakellarin päällä ja tulevan puuvarastomme takana on isot pensaikot, jotka tänäkin vuonna tuottivat hyvin satoa. Puutarhavadelman istutus ei kuulu suunnitelmiimme, kun tontilla on metsävadelmaa jo odottamassa poimijaansa. Metsävadelma on mielestäni maukkaampi kuin jalostettu sukulaisensa. Toki metsävadelman poimiminen on haastavampaa ja marjasato hehtaaria kohti huomattavasti pienempi, mutta kyllä se hyvä maku korvaa suuremman vaivan. Toki saattaa olla että jossain vaiheessa sorrun keltaiseen vadelmaan, se kun on niin mielenkiintoisen näköinen, eikä sitä kasva luonnonvaraisena.
Pihapiirissämme kasvaa myös pihlajia, joiden marjoista saa mahtavaa hyytelöä tai ne voi kuivata antamaan lisäravinteita myslin joukossa. Jos pihlajia ei olisi jo luonnostaan ollut tilalla, olisimme varmasti joutuneet niitä sinne istuttamaan. Pihlaja on paitsi näyttävä puu, myös satoisa terveellisten (vaikkakin happamien) marjojen tuottaja.
-Ansku
