Polka
Greenfinger
Kevät ja alkukesä on ollut meille kovin kiireistä aikaa. Mies on kiertänyt maata kuvauskeikoilla, vuokrannut paintball-aseita ja valmistellut tulevien Joutopäivien ohjelmaa, Selfie-rallia. Minä taas olen kylvänyt, koulinut ja kastellut kasvientaimia, kironnut kissoja, jotka ovat ne syöneet tai kaataneet ja nyt kesäkuun alusta olen myös palannut palkkatöihin. Lisäksi toki lapset kasvavat koko ajan ja konttaava ja tukea vasten kävelevä vauva luo arkeen omat haasteensa. Olemme kuitenkin onnistuneet saamaan jotakin jopa tehtyä, vaikka kovinkaan paljoa ei ole tapahtunut. Vanha saunarakennus on lähes kokonaan purettu ja siitä on rakennettu paintball-kenttien viereen asiakaskäyttöön kaksikoppinen puucee (tästä rakennuprojektista Ipe kirjoittanee piakkoin tarkemmin). Kasvihuoneen runkopuut on sahattu, joten se saataneen kohtapuoliin pystyyn, ennen Joutopäiviä siihen ei kuitenkaan ole mitenkään resursseja. Keväällä istutimme marjapensaita ja uusia mansikantaimia, kurpitsamaahan on haudattu useita bokashiämpärillisiä ja Blue Congo-peruna on olkikatteen alla kasvamassa. Lisäksi saimme ilmaiseksi jättitrampoliinin, pystytimme teltan päiväunipaikaksi ja kylvimme pienen kesäkukkamaan.
Tänä keväänä istutetut Polka-mansikat ovat kovin vaatimattoman kokoisia, mutta tuottanevat muutamia marjoja maistettavaksi jo tänä vuonna. Viime vuonna istutetut (ja rönsyistä lisätyt) Greenfinger-kuukausimansikat sen sijaan ovat varsin upean kokoisia ja kukkivat valtavan hienosti. Raakileita on paljon, vaikka monet niistä ovatkin kovin pieniä, pitkästä kuivuusjaksosta johtuen. Ensimmäiset mansikat on jo saatu maisteluun ja maistajan mukaan ne olivat oikein hyviä ja makeita, harmi vain ettei muille riittänyt yhtään. Mansikkakankaan viereinen maa on nyt katettu niittojätteellä, toivottavasti se hieman vähentää rikkaruohojen määrää polulla. Taimia on yhteensä vain 24, joten mitään suurta satoa ei ole odotettavissa, toivottavasti kuitenkin sen verran, että jokainen meistä pääsee mansikan makuun. Tämän vuoden rönsyistä ajattelin laittaa toisen mansikkamaan tulevan kasvihuoneen ulkoreunoille. Kasvihuoneen mansikkamaahan en ajatellut käyttää muovikatetta, vaan kenties olkea tai haketta.
Raparperi
Raparperi viihtyy edelleen vallan mainiosti navetan seinustalla. Yksi sato on jo kerätty ja toinen on nyt keräyksessä. Ensimmäisellä kierroksella keräsimme kolme muovikassillista varsia ja veimme ne lastemme perhepäivähoitajalle, uudesta kierroksesta hän ei enää voi ottaa lisää, joten en tiedä, mitä teemme kaikelle tälle raparperille. Isoimmat varret ovat lähes metrin pituisia ja nelivuotiaan tyttäremme ranteen paksuisia. Kolme vartta sain käytettyä pellilliseen raparperipiirakkaa, mutta ei sitäkään voi määräänsä enempää syödä. Humala viihtyy myös hyvin navetan seinustalla. Aiempina vuosina se on kiivennyt edellisten vuosien kasvustoja pitkin ylös, mutta viime syksynä poistin aiemmat kasvustot, joten humalalla on ollut pieniä vaikeuksia kiivetä ylös. Pienellä avustuksella se on kuitenkin päässyt jonkin verran kurkottamaan kohti korkeuksia. Ensi vuodeksi sille pitänee väsätä jonkinlainen tukiristikko, jotta saadaan taas navetan seinä kauniin vihreäksi. Tänä vuonna saattaisi olla ajankohtaista myös lannoittaa sekä humalaa, että raparperiä, mietinkin, saisinko jotenkin kaivettua ämpärillisen Bokashia raparperin juurelle vahingoittamatta sitä.
Kurpitsamaa ja perunamaa
Gold Rush F1 – kesäkurpitsa
Kurpitsat on siirretty avomaalle, jossa ne nauttivat olostaan harson alla. Tällä hetkellä taimia on 15, lajikkeina Gold Rush F1 (keltainen kesäkurpitsa), Sunburst F1 (ufokurpitsa, keltainen kesäkurpitsa), Long White Bush (valkoinen kesäkurpitsa), Big Max (jättikurpitsa), Long White Bush 2 (vaaleankeltainen kesäkurpitsa), Waltham Butternut (myskikurpitsa), sekä tavallinen vihreä kesäkurpitsa, jonka lajiketta ei ole sen tarkemmin määritelty. Lisäksi kurpitsamaalle laitettiin kolme hokkaidokurpitsaa, jotka kasvatin kaupasta osteun kurpitsan siemenistä, mutta ne pääsivät ikävä kyllä paleltumaan, kun kesäkuun alussa tuli yllättävä kylmä jakso, tosin yksi niistä näytti koittavan kasvaa vielä, mutta en usko, että se ehtii enää tänä vuonna tuottaa mitään. Blue Congo-peruna kasvaa olkikatteessa, vielä ei ole tullut lehtiä pintaan, mutta toivon, että ehdimme sitlti saada edes jonkinlaisen perunasadon. Olkien alla on jonkinverran edellisvuotista leikkuujätettä, jonka päällä ovat perunat joiden päällä on olkikate. Kateviljelyyn löytyy paljon ohjeita internetistä, itse sain ispiraation tähän kokeiluun Pohjoinen Permakulttuuri – blogista. Jos perunankasvatus onnistuu hyvin, säästän muutamia perunoita seuraavan vuoden siemeniksi ja rakennan uuden perunapenkin toiseen kohtaan. Tämänvuotinen perunapenkki onkin ensi vuonna kaalimaa, kuten kiertoviljelyn periaatteisiin kuuluu (meillä oli myös lehtikaalia kasvamassa, mutta jokin tuholainen nakersi ne jo ennenkuin ehtivät ulos).
Ruohosipuli
Yksivuotisten kasvien lisäksi olemme istuttaneet monivuotisia yrttejä. Omat suosikkini ruohosipuli ja lipstikka ovat jo löytäneet paikkansa herukoiden lähistöltä. Ruohosipuli on ostettu taimikasvattajalta, lipstikka taas kaupan yrttihyllyltä (koska taimitarhoilta ei löytynyt ja siemenkasvatukseni ei taaskaan onnistunut). Ruohosipulille teimme lasten kanssa oman pienen penkin, jonka ympäröimme tontilta löytyneillä tiilillä. Penkin pohjalla on pari kerrosta sanomalehteä estämässä rikkaruohojen kasvua, multana on Biolanin Musta Multa, jota tilasimme
Vasta istutettu lipstikka
kasvihuonetta varten muutaman kuution. Ruohosipuli vaikuttaa viihtyvän kasvupaikassaan ihan hyvin, vaikka ei saanutkaan kovinkaan paljoa kastelua kuivan jakson aikana. Lipstikka taas on ollut maassa vasta muutaman päivän, joten sen viihtymisestä ei ole takeita. Toivoisin kuitenkin, että myös lipstikka viihtyy ja kasvaa oikein suureksi pensaaksi. Lipstikka on kuitenkin yksi parhaista maustekasveista, joita täällä voi monivuotisena kasvattaa, lipstikalla voi näet korvata liemikuution ruuanlaitossa.
Keväällä ostetut herukat ovat myös lähteneet hyvin kasvun, onpa niissä jopa muutamia raakileita.
Mustaherukka
Tähän mennessä katteen läpi on tunkenut jonkin verran rikkaruohoja, mutta ne on ollut helppo nyppiä pois. Apilakin on itänyt hienosti, mutta vielä vuohenputki on ollut vahvempi. Seuraavaksi pitääkin raivaussahalla poistaa korkeat vuohenputket, jotta apilalla on tilaa kasvaa. Ruohonleikkurilla taas leikkaisi myös apilat, joten se ei ole tällä kertaa vaihtoehto.
-Ansku
