Tätä aihetta tullaan varmasti vielä käsittelemään uudemman kerran, sillä rakenneratkaisuideoistamme on kyllä keskusteltu arkkitehdin kanssa, mutta arkkitehtikuvia ei olla vielä edes aloitettu, vaan luonnosteluvaihe on edelleen käynnissä. Muutamat teknisen toteutuksen osa-alueet ovat kuitenkin sillä tasolla päätettyjä, etten usko niiden enää muuttuvan kovin paljoa. Jos olet perehtynyt tämän tyyppiseen rakennustekniikkaan ja keksit suunnitelmaan jotain parannuksia, niin laita ihmeessä kommenttia tulemaan.
Perehdyttyäni paalirakentamisesta tehtyihin tutkimuksiin ja rakennettuihin kohteisiin, mietin millaisilla ratkaisuilla paalitalo parhaiten kestäisi erityisesti Suomen oloissa. Varmin kokonaisuus olisi, jos rakennuksen rakentaisi tolppien päälle kuten hirsitalon ja tekisi hirrestä vielä kehikkotyyppisen pedin rakennusta kannattelemaan. Peti voisi olla – riippuen paalirakenteiden kattavuudesta (täysvaippa vai vain seinät) 60-120cm korkea (plus kivitolpat). Tämän päälle rakennettaisiin koko talon ympäri terassialaa 1,5-2m:n leveydeltä. Paalirunko olisi erillään muusta rungosta niin, että se vain lepäisi sen päällä + tarvittavat tuennat. Paalirunko olisi osittain itsekantava, joten se pääsisi painumaan kasaan sen verran kuin rakenne tulisi aikojen saatossa painumaan. Koska täysin itsekantavaa ei Suomessa sallita, rakenne sisältää kuitenkin osittain perinteisen tikapuukehikon paaleille. Lisäksi se ilmeisin itse kantavuuden kiellon syy on poistettu rakenneratkaisulla, joka erottaa paalirungon kattoa kannattelevasta rungosta. Tällainen ratkaisu tuottaa toki lisäkustannuksia, mutta lopputuloksena saadaan rakennus, jonka lämpöä eristävä paalivaippa pysyy tiiviinä koko rakennuksen elinkaaren ajan – mitä nyt pintarappauksia tarvii kenties korjailla aika-ajoin. Ympäröiviin olosuhteisiin nähden soveliaalla tavalla toteutettu paalitalohan voi olla käyttökelpoinen vielä sadankin vuoden kuluttua, kuten Yhdysvaltojen Nebraskassa olevat vanhimmat paalitalot todistavat. Paalirunko toteutettaisiin visiossamme niin, että se muodostaisi käytännössä täydellisen kuution, jossa on toki ikkunoita sekä ovia. Kaikki paalipinnat olisivat yltympäriinsä kalkkisavirappauksella käsiteltyjä – mahdollisesti rappausverkkoja apuna käyttäen.
Kuvan paksut palkit ovat hirttä. Kuvassa on mallinettu erityisesti sateen kykyä saavuttaa seinäpinta. Alemmassa kerroksessa siihen tarvittaisiin teoreettisesti n. 14m/s tuuli, jos talossa ei olisi seiniä. Käytännössä siihen tarvittaisiin siis vielä enemmän ja ikkunatason alarajaan vaadittaisiin vähintään 18m/s. Toisen kerroksen osalta tuulta ei tarvittaisi niin paljoa, mutta kun kyse on terassimaisesta syvennyksestä vaatimus on silti kenties lähelle samaa luokkaa.
Olkipaali ei yksistään ole kovin hyvä eriste, mutta kun sen pinnoittaa molemmin puolin kalkkisavirappauksella, syntyy eristävyydeltään erinomainen kokonaisuus – siis olettaen, että paalit ovat tiheydeltään hyviä. Hyvä paalin tiheys on teoreettisesti 85-90kg /m3, mutta käytännössä paalin kannattaa olla kovempi, jotta se olisi lujuusominaisuuksiltaan rakennuspaalitasoa. 110kg /m3 on rakennusteknisesti toimivampi, muttei enää yhtä hyvä eriste. Viime syksynä hankkimissamme paaleissa ei tullut harrastettua sen kummempaa tiheydentarkkailua kuin että ns. “kumipaalit” jätettiin sivuun, sekä myös poikkeuksellisen painavat, koska niissä todennäköisesti on liian märkää olkea. Varsinainen laadunvalvonta tehdään rakennusvaiheen lähestyessä, sillä säilytyksen aikana syntyy luonnollista hävikkiä tuhoutuneiden / pilaantuneiden paalien muodossa. Olkipaalithan pilaantuvat kosteudesta melko helpostikin niin kauan, kun ne ovat rappaamattomina. Rapattu paali taas ei ole kosteudelle arka, sillä sen sisäinen mikroilmasto on kalkkisavirappauksen ansiosta vihamielinen sieniä, mikrobeja sekä tuhohyönteisiä / eläimiä kohtaan. Edes rotta ei mene kalkkisavirappauksen läpi, kun paali on käsitelty ympäriinsä parin-kolmen sentin rappauskerroksella.
Olkipaalien lämmöneristysarvot ovat jossain määrin ristiriitaisia, sillä yksittäisiä rapattuja paaleja testatessa saadaan reilusti passiivitaloluokkaisia tuloksia, mutta kokonaisia seiniä tai taloja testatessa tulokset huononevat jonkin verran. Itse uskon, että kyse on siitä, että useimmissa rakenneratkaisuissa on juntattu paalit tikapuurakenteen sisään, ilman itsekantavia osia. Näin saavutettuun rakenteeseen jää helposti eristävyydeltään heikompia kohtia. Omassa versiossani tikapuurakenne on minimoitu, koska sen ei ole tarkoitus kannatella katon kuormaa sen enempää kuin paalienkaan. Kokonaiset seinät taas tavallaan ruuvipuristetaan halutulle kireydelle sivusuunnassa ja pystysuunnassa, jolloin paalien kuorma sekä säädöt auttavat luomaan optimaalisen olkitiheyden. Jos olen oikeassa, saadaan näin tekemällä aikaiseksi aito passiivirakenteinen olkipaalitalo.
Kattoa kannatteleva runko taas jatkuu pystyhirsin hirsipedin yläosan ja räystään välisen matkan, jonka jälkeen tulee taas muutama hirsikerta. Tässä on varsinaisen hirsirungon yläreuna, mutta rankarunko menee muutaman pystytolpan ja vinotuen osalta koko talon harjakorkeuteen saakka, luoden lujan tuennan katolle. Katto on mansardimallinen, mutta täysin symmetrinen joka suuntaan ja se tulee reilun puoli metriä terassivyöhykettä ulommas. Mansardikaton jyrkkiin lappeisiin on tehty terassit yläkerran huoneille. Näitä terasseja voi käyttää jo aikaisin keväällä kasvien esikasvatukseen, sillä ne on varustettu avattavalla katteella. Näiltä terasseilta pääsee koko talon ympäri kiertävälle vintille, joka kattaa käytännössä koko terassiosan yläpuolisen jyrkän mansardikatto-osan ja paalikuution ulkopinnan välisen tilan. Tästä tilasta pääsee nousemaan myös koko paalikuution päälle tarkastuksia ja säätöjä tekemään. Säädöt liittyvät paalirakenteen mahdolliseen painumiseen, ja mahdollistavat paalikuution ulkokehän kevyen kuormittamisen ulkoisen rungon avustamana.
Ulkoseinään, rappauksen päälle tulee osittainen vaakalautavuoraus, mieluiten raakareunaisin laudoin. Vuoraus kattaa kuitenkin vain alimman osan ikkunoiden alalaitaan asti, sekä paikoitellen ikkunoiden tai kulmien välillä ylemmäskin. Ulkovuoraus ei ole mistään kohtaa kiinni rappauksessa edes koolausten osalta. Ulkovuorauksen funktio on estää myrskytuulia kastelemasta paaliseinää ja lisäksi se on tietysti esteettisesti miellyttävä. Talon sisäpuolelle tulee kenties myös runkokehikko, joka on kiinni hirsipedissä tukien molempien kerrosten kattoja, sekä näyttäen raakamateriaalina visuaalisesti hienolta.
